RS Models 92218 Bell P-400 Airacobra, toisen maailmansodan USAAF:n hävittäjä

Bell P-400 Airacobra, toisen maailmansodan USAAF:n hävittäjä

Amerikkalainen P-400 -hävittäjä, joka kehitettiin P-39-mallin vientiversioksi, erottui toisen maailmansodan mittapuulla poikkeuksellisen innovatiivisella rakenteellaan. Sen merkittävin ominaispiirre oli moottorin sijoittaminen suoraan ohjaamon taakse. Voimanlähteen sijoittaminen lähelle koneen painopistettä takasi sille erinomaisen ketteryyden. Moottorin voima välitettiin vetopotkurille pitkällä jatkoakselilla, minkä ansiosta koko keulaosa voitiin varata raskaalle aseistukselle – ennen kaikkea 37 mm:n tykille, jonka putki kulki suoraan potkurin navan läpi. Vaakalennossa kone saavutti 644 km/h:n huippunopeuden.

Näistä edistyksellisistä teknisistä ratkaisuista huolimatta koneen taisteluarvo jakoi voimakkaasti mielipiteitä ja riippui pitkälti sotanäyttämöstä. Tyyppi ei saavuttanut suosiota sen enempää Yhdysvaltain armeijan ilmavoimissa kuin Britannian kuninkaallisissakaan ilmavoimissa. Airacobran operatiivinen käyttö brittien palveluksessa jäi erittäin lyhyeksi: lokakuussa 1941 tyypillä varustettiin ainoastaan yksi yksikkö, 601. laivue (”City of London”). Rintamakäyttö kesti vaivaiset kolme päivää, 9.–11. lokakuuta, joiden aikana laivueen neljä lentokuntoista konetta suorittivat vain kaksi taistelulentoa Ranskan yllä. Lopulta alkuperäisestä brittitilauksesta koottiin ainoastaan 80 koneyksilöä.

Tuotantosarjan loppujen koneiden kohtalo muodostui täysin toisenlaiseksi. Noin kaksisataa yksilöä ohjattiin kiireellisesti Neuvostoliittoon. Itärintaman vaativissa olosuhteissa neuvostolentäjät oppivat nopeasti arvostamaan hävittäjän lento-ominaisuuksia matalissa korkeuksissa. Loput koneyksilöistä jäivät joko Yhdysvaltoihin tai siirrettiin Tyynenmeren sotanäyttämölle. Juuri siellä nämä P-400-tyyppimerkinnällä taistelleet koneet osallistuivat aktiivisesti raskaisiin ilmataisteluihin Uuden-Guinean ja Guadalcanalin yllä.