Saksan nykyaikaiset ilmavoimat

Nykypäivän Saksan ilmavoimat, Luftwaffe, perustettiin vuonna 1956, kun Länsi-Saksa oli liittynyt kylmän sodan ilmapiirissä Natoon. Kun Saksa yhdistyi vuonna 1990, Itä-Saksan kansanarmeijan ilmavoimien osia (Luftstreitkräfte der NVA) liitettiin Luftwaffeen. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei nykyisellä Luftwaffella ole suoraa yhteyttä Wehrmachtin Luftwaffeen, joka hajotettiin toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945. Siitä huolimatta termi "Luftwaffe" kattaa usein sekä toisen maailmansodan aikaiset että nykypäivän Saksan ilmavoimat, mikä saattaa joskus sekoittua historian viitekehyksessä.

Luftwaffen kehitys

Toisen maailmansodan jälkeen Saksa asetettiin ankaraan sotilasilmailun kieltoon, jonka liittoutuneet määräsivät vuonna 1946. Kuitenkin, kun Länsi-Saksa liittyi Natoon vuonna 1955, tilanne muuttui nopeasti. 9. tammikuuta 1956 perustettiin Bundeswehrin Luftwaffe, ja mukaan liittyi myös toisen maailmansodan aikaisia saksalaislentäjiä, kuten kuuluisa Erich Hartmann. Luftwaffen ensimmäiset koneet olivat Republic F-84 Thunderstreak -hävittäjiä, jotka saapuivat tammikuussa 1956. Alkuvuosina Luftwaffe oli jaettu kahteen osastoon, toinen toimi Britannian komennossa osana Naton toista taktista ilmavoimaa ja toinen oli Yhdysvaltojen neljännen taktisen ilmavoiman alaisuudessa.

Luftwaffe perusti alkuvuosinaan tärkeät yksiköt, kuten 61. ilmakuljetusrykmentin (Lufttransportgeschwader 61, LTG 61), joka varustettiin Douglas Dakota -kuljetuskoneilla, sekä 31. hävittäjäpommittajalaivueen (Jagdbombergeschwader 31, JaBoG 31), joka sai amerikkalaisia Thunderstreak-hävittäjiä. Myös 71. hävittäjärykmentti (Jagdgeschwader 71, JG 71) perustettiin ja varustettiin kanadalaisilla Sabre-hävittäjillä. Vuoteen 1963 mennessä Luftwaffen komento oli jaettu kahteen sekailmailudivisioonaan. 7. ilmavoimien divisioona ja Saksan merivoimien ilmailu olivat osa Naton komentoa, joka valvoi Itämeren aluetta.

Vuonna 1960 Luftwaffe sai ensimmäiset F-104 Starfighter -hävittäjänsä, jotka toimivat kylmän sodan aikana sen pääasiallisina torjuntahävittäjinä. Viimeiset F-104-koneet poistettiin käytöstä 1990-luvun alussa. 1970-luvulla Luftwaffe sai uusia koneita, kuten C-160 Transall -kuljetuskoneita, Alpha Jet -harjoituskoneita, sekä F-4 Phantom- ja Panavia Tornado -hävittäjiä.

Saksan yhdistyttyä vuonna 1990, Itä-Saksan ilmavoimien koneet ja henkilökunta liitettiin osaksi Luftwaffea. Neuvostoliittolaiset koneet, kuten Su-17, MiG-21, MiG-23 ja MiG-29, korvattiin ajan myötä Naton kalustolla. MiG-29-koneet, jotka kuuluivat 73. hävittäjärykmenttiin (Jagdgeschwader 73, JG 73), vaihdettiin Eurofighter Typhoon -hävittäjiin vuonna 2004.

Vuonna 2018 Luftwaffe aloitti vanhentuneiden Panavia Tornado -hävittäjien korvaamisen, harkiten korvaajiksi koneita, kuten Eurofighter Typhoon, F-15 Advanced Eagle, F/A-18E/F Super Hornet ja F-35 Lightning.

Maaliskuussa 2022 Saksan puolustusministeri Christine Lambrecht ilmoitti suunnitelmista hankkia 35 Lockheed Martin F-35 Lightning II -hävittäjää Tornadoiden korvaamiseksi. Tornadot olivat Saksan ainoat koneet, jotka pystyivät kantamaan Yhdysvaltain ydinaseita. Lisäksi Saksa aikoo hankkia 15 elektroniseen sodankäyntiin soveltuvaa Eurofighter Typhoon -konetta korvaamaan vanhemmat Growler-mallit. Huhtikuussa 2022 Saksa valitsi myös CH-47F Chinook -helikopterit korvaamaan Sikorsky CH-53 Sea Stallion -kuljetushelikopterit osana raskaiden kuljetushelikopterien modernisointiohjelmaa (Schwerer Transporthubschrauber, STH).

Luftwaffen nykyaikaiset taistelutehtävät

Luftwaffen ensimmäiset taistelutilanteet tapahtuivat pian sen perustamisen jälkeen. Syyskuussa 1956 kaksi JaBoG 32:n Republic F-84F Thunderstreak -hävittäjää rikkoi vahingossa Itä-Saksan ilmatilaa Naton "Checkmate"-harjoituksessa sääolosuhteiden ja lentäjien virheiden vuoksi. Itä-Saksan ilmavoimien hävittäjät ottivat ne kiinni, mutta Luftwaffen koneet onnistuivat pakenemaan ja laskeutuivat turvallisesti ranskalaisten hallitsemalle Tegelin kentälle Berliinissä. Vastaava tapaus tapahtui vuonna 1962, kun Saksan merivoimien Hawker Sea Hawk -kone ammuttiin alas.

Luftwaffen ensimmäiset varsinaiset taistelutehtävät tapahtuivat 1990-luvulla. Syyskuussa 1995 operaatiossa "Deliberate Force" Luftwaffen Tornado-hävittäjät tukivat Naton tykistöä iskien bosnialaisserbien asemia Sarajevossa, Bosnia-Hertsegovinassa.

Vuonna 1999 Luftwaffe osallistui aktiivisesti Kosovon sotaan yhdessä muiden Naton jäsenmaiden kanssa. Tornadot suorittivat tehtäviä vihollisen ilmatorjuntajärjestelmien tukahduttamiseksi Kosovon alueella. Vuosina 2005 ja 2008 Luftwaffen F-4F Phantom II -hävittäjät osallistuivat Naton ilmatilanvalvontatehtäviin Baltian maissa.

Vuonna 2006, osana operaatioita Afganistanissa, Luftwaffe lähetti Panavia Tornado -tiedustelukoneita 51. tiedustelulaivueesta "Immelmann" (Aufklärungsgeschwader 51 "Immelmann", AG 51) Mazar-i-Sharifin lentotukikohtaan Pohjois-Afganistaniin. Samalla tukikohdassa oli myös Saksan armeijan helikoptereita ja Luftwaffen C-160 Transall -kuljetuskoneet toimittivat tavaroita Afganistanissa ja sen ulkopuolella.

Luftwaffen maastoväritysten kehitys

Luftwaffen lentokoneiden maastoväritykset ovat muuttuneet vuosien varrella, heijastaen sodankäynnin ja teknologian kehittymistä. Jokaisen uuden väritysmallin tavoitteena oli parantaa koneiden maastoutumista ja vähentää niiden näkyvyyttä taistelutilanteissa.

Ensimmäinen standardoitu Luftwaffen maastoväritysmalli oli Norm 62, joka koostui harmaasta ja oliivinvihreästä. Tämä väritysmalli soveltui hyvin Länsi-Saksan vaihteleviin maisemiin.

Norm 72 -värityksessä kuviointia paranneltiin niin, että lentokoneiden havaittavuus vähentyi ilmassa ja maassa, erityisesti sotilasoperaatioiden aikana.

Norm 76 toi kuvioon mukaan mustan sävyn harmaan ja oliivinvihreän lisäksi, mikä teki koneista vaikeammin havaittavia myös yöllä.

Vuonna 1981 otettiin käyttöön monimutkaisempi Norm 81 -kuvio, joka koostui useista väreistä. Tämä malli oli suunniteltu erityisesti erilaisiin maastoihin ja sitä käytettiin laajasti Phantom-hävittäjissä.

Norm 83 kehitettiin erityisesti Euroopan ilmasto- ja maasto-olosuhteisiin. Siinä käytettiin vihreän sävyjä, jotka auttoivat koneita sulautumaan metsiin ja avoimiin alueisiin.

Saksan liityttyä Natoon Luftwaffe alkoi käyttää Nato-yhteensopivia maalausstandardeja. Kolmivärinen Norm 90J -kuvio otettiin käyttöön, koska se vastasi muiden Nato-maiden standardeja.

Norm 95 -kuviossa käytettiin yksinomaan harmaan sävyjä FS (Federal Standard) -järjestelmän mukaisesti. Tämä yksinkertaisti lentokoneiden huoltoa ja mahdollisti niiden paremman yhteensopivuuden muiden Nato-maiden kaluston kanssa.

Luftwaffen maastoväritysten kehityksessä pyrittiin optimoimaan lentokoneiden maastoutumiskykyä ja vähentämään niiden havaittavuutta vihollisen tutkajärjestelmissä. Värien standardointi myös helpotti lentokoneiden huoltoa, mikä oli tärkeää sotilasoperaatioiden aikana.

Saksan ilmavoimien maalausstandardit

Luftwaffen maalausstandardit ovat muuttuneet merkittävästi sen historian aikana, vastaamaan sodankäynnin tarpeita, kansainvälistä yhteistyötä ja teknologista kehitystä. Yksi tärkeimmistä muutoksista oli siirtyminen perinteisestä saksalaisesta RAL-värijärjestelmästä Nato-maiden käyttämään FS 595 (Federal Standard) -järjestelmään.

Alun perin Luftwaffen lentokoneet maalattiin RAL-järjestelmän mukaisesti, joka mahdollisti yhdenmukaiset värit armeijan ja teollisuuden käyttöön. Tämä sama lähestymistapa oli käytössä myös muiden maiden asevoimissa, jolloin maalaus ja huolto saatiin standardisoitua.

Länsi-Saksan liityttyä Natoon vuonna 1955 tarvittiin yhteisiä väristandardeja, mikä johti FS-järjestelmän käyttöönottoon. Tämä mahdollisti yhtenäisen maalaustyylin liittolaisten välillä ja yksinkertaisti koneiden huoltoa.

Vuonna 1983 otettiin käyttöön Norm 83 -kuvio, jossa käytettiin vihreän sävyjä valmistautumisena Nato-standardien täysimääräiseen käyttöönottoon. 1990-luvulla Luftwaffe otti käyttöön kolmivärisen Norm 90J -kaavion, joka vastasi Naton vaatimuksia ja sisälsi FS-värejä.

Saksan yhdistymisen jälkeen vuonna 1990 Luftwaffe integroi Itä-Saksan ilmavoimien kaluston, joka oli maalattu Neuvostoliiton väristandardien mukaan. Tämä kalusto koostui mm. Su-17-, MiG-21-, MiG-23- ja MiG-29-koneista, joiden väritykset noudattivat Neuvostoliiton aikaisia malleja.

Vuoteen 1995 mennessä Luftwaffe oli siirtynyt täysin Norm 95 -kuvioon, joka käytti FS-harmaasävyjä. Tämä yksinkertaisti huoltotoimenpiteitä ja paransi yhteensopivuutta muiden Nato-maiden ilmavoimien kanssa, erityisesti Yhdysvaltain ilmavoimien.

Siirtyminen uusiin väristandardeihin oli merkittävä osa Luftwaffen integraatiota Nato-liittouman kanssa. Tämä auttoi varmistamaan koneiden yhtenäisen tunnistuksen ja helpotti niiden teknistä huoltoa, mikä paransi operatiivista tehokkuutta kansainvälisissä operaatioissa.