Romanian ilmavoimat toisessa maailmansodassa

Toisen maailmansodan aikana Romanian kuninkaalliset ilmavoimat, virallisesti tunnettu nimellä Aeronautica Regală Română, näyttelivät keskeistä roolia sotilasoperaatioissa. Niiden tehtävänä oli maajoukkojen tukeminen, tiedustelutoiminta, pommitusiskujen suorittaminen ja ilmasuojan tarjoaminen.

Romanian kuninkaallisten ilmavoimien historiallinen kehitys

Romanian kuninkaalliset ilmavoimat (rom. Aeronautica Regală Română) perustettiin virallisesti 1. tammikuuta 1924 aiemman Romanian Ilmailujoukkojen (rom. Corpul Aerian Român) pohjalta, ja niistä tuli maan tärkein ilmataisteluyksikkö.

Toisen maailmansodan aikana Romanian kuninkaalliset ilmavoimat kohtasivat Unkarin kuninkaalliset ilmavoimat jo ennen kuin Unkari liitti Pohjois-Transilvanian alueeseensa vuonna 1940. Vastauksena unkarilaisten tunkeutumisiin Romanian ilmatilaan 51. hävittäjälaivue (rom. Escadrila 51 Vânătoare) 1. hävittäjälaivueesta (rom. Flotila 1 Vânătoare), joka oli varustettu Heinkel He 112 -hävittäjillä, siirrettiin Someșenin lentotukikohtaan Clujin alueelle vahvistamaan 2. hävittäjälaivuetta (rom. Flotila 2 Vânătoare), joka käytti vanhentuneita PZL P.11 -hävittäjiä. 28. elokuuta 1940 luutnantti Nicolae Polizu-Micșunești ampui alas unkarilaisen Caproni Ca.135 -pommikoneen Bervevin lähellä.

Toisen maailmansodan aikana Romanian ilmavoimat tekivät tiivistä yhteistyötä Luftwaffen kanssa ja osallistuivat hyökkäysoperaatioihin Etelä-Ukrainassa ja Krimillä. Stalingradin taistelun jälkeen Luftwaffen eteläkomento sijoitettiin Bukarestiin. Romanialaiset ja bulgarialaiset ilmavoimayksiköt suorittivat yhdessä partiointia ja tiedustelutehtäviä Mustanmeren yllä. Lisäksi Romanian ilmavoimat vastasivat Ploieștin ja Bukarestin öljylaitosten suojaamisesta liittoutuneiden pommituksilta sekä Akselin maiden saattueiden ilmatuesta Mustallamerellä. Näissä operaatioissa Romanian kuninkaallisten ilmavoimien lentäjät kohtasivat amerikkalaiset ja brittiläiset ilmavoimat.

Romanialaiset lentäjät käyttivät laajaa valikoimaa eri valmistajien lentokoneita, mukaan lukien saksalaisia ja italialaisia konetyyppejä, kuten Messerschmitt Bf 109 ja Heinkel He 112, sekä kotimaista romanialaista tuotantoa edustavia IAR 80 ja IAR 81 -hävittäjiä. Lisäksi taisteluissa käytettiin myös sotasaaliina saatuja lentokoneita.

23. elokuuta 1944 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen Romania siirtyi Neuvostoliiton puolelle. Romanian ilmavoimat alkoivat taistella saksalaisia ja unkarilaisia joukkoja vastaan Transilvaniassa ja Slovakiassa. Bukarestin taisteluiden aikana romanialaiset lentäjät ampuivat alas 22 saksalaista lentokonetta, mukaan lukien kolme Me 323 Gigant -kuljetuskonetta, ja tuhosivat vielä viisi konetta maassa. Syyskuun 4. päivästä 1944 sodan loppuun mennessä he ilmoittivat tuhonneensa yhteensä 101 viholliskonetta menettäen itse 30 konetta.

1. Ilmavoimien joukko

1. Ilmavoimien joukko (rum. Corpul 1 Aerian) perustettiin 1. tammikuuta 1943 Ilmataisteluryhmän (rum. Grupul de Luptă Aeriană) pohjalta. Se oli Romanian tärkein ilmavoimien muodostelma itärintamalla. Sen tarina ei kuitenkaan päättynyt taisteluihin Puna-armeijaa vastaan – elokuussa 1944, Romanian liityttyä liittoutuneisiin, joukko alkoi tukea Romanian ja Neuvostoliiton joukkoja taisteluissa Transilvaniassa, Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa.

Ilmataisteluryhmä perustettiin kesäkuussa 1941, ja se oli Romanian ilmavoimien pääjoukko operaatio Barbarossan aikana. Sen kokoonpanoon kuuluivat 1. ja 2. hävittäjälaivue (rum. Flotila 1 și 2 Vânătoare), 1. ja 2. pommituslaivue (rum. Flotila 1 și 2 Bombardament) sekä 2. kaartin ilmavoimien laivue (rum. Flotila 2 Gardă Aviație). Yhteensä sillä oli käytössään noin 253 taistelulentokonetta.

Yksikön lentäjät osallistuivat taisteluihin Bessarabian alueella ja Odessan piirityksessä. Tänä aikana he suorittivat yli 800 taistelulentoa ja ilmoittivat tuhonneensa yli 250 viholliskonetta, mutta menettivät myös 16 omaa hävittäjää. Vuoden 1941 kampanjan päätyttyä ryhmä hajotettiin, mutta se perustettiin uudelleen kenraali Ermil Gheorghiun komennossa. Syksyllä 1942 päätettiin tiivistää yhteistyötä Saksan ilmavoimien Luftflotte 4:n kanssa ja saattaa romanialaiset yksiköt saksalaisten pommittajien saattajiksi Stalingradin pommituksissa.

Tatsinskan ja Morozovskin lentotukikohdista romanialaiset lentäjät suorittivat tiedustelu-, hävittäjä- ja pommituslentoja tukien saksalaisia ja romanialaisia joukkoja Stalingradin taistelussa. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti – Tatsinskan evakuoinnin jälkeen yksiköt palasivat Romaniaan, ja joulukuussa 1942 ne siirrettiin Novošerkasskiin.

1. tammikuuta 1943 Ilmataisteluryhmä organisoitiin uudelleen 1. ilmavoimien joukoksi. Stalingradin taistelujen jälkeen joukot vetäytyivät Melitopolin, Odessan, Tiraspolin ja Mykolaivin kautta, vähitellen palauttaen taisteluvalmiutensa. Hävittäjät aseistettiin uudelleen Messerschmitt Bf 109G -hävittäjillä, pommittajat siirtyivät Junkers Ju 88 -koneisiin, ja tiedustelulaivueet varustettiin Ju 88D-1-koneilla. Kesäkuuhun 1943 mennessä joukko oli jälleen toimintakykyinen, sen esikunta siirrettiin Mariupoliin, ja se jatkoi taisteluita itärintaman eteläisellä sektorilla.

Syksyn ja talven 1943 aikana joukkojen pommittajat antoivat ilmatukea saksalaisille ja romanialaisille maajoukoille, iskemällä vihollisen asemiin, kun taas tiedustelulaivueet toimivat aktiivisesti rintamalla. Vuoden 1944 alkuun mennessä 1. ilmakunta kärsi raskaita tappioita ja joutui vetäytymään Neuvostoliiton hyökkäyksen paineessa, keskittyen Bessarabiaan. Suunnitelmista uusien ilmakuntien muodostamiseksi huolimatta ainoa todellinen vahvistus oli 3. ilmakunta (rom. Corpul 3 Aerian), joka korvasi uupuneen 1. ilmakunnan etulinjassa.

Elokuun 23. päivään 1944 mennessä molemmat joukot olivat edelleen Romanian alueella taistellen saksalaisia joukkoja vastaan. 3. joukko toimi Sloboziassa ja 1. joukko puolusti Buzăua. Lokakuun 25. päivänä 1944 3. joukko yhdistettiin 3. ilmailualueeseen, jolloin 1. joukosta tuli Romanian ilmavoimien ainoa merkittävä taisteluyksikkö.

Kun Romania liittyi liittoutuneisiin 9. syyskuuta 1944, 1. ilmavoimien joukko siirrettiin Neuvostoliiton 5. ilmavoimien armeijan alaisuuteen. Nyt romanialaiset lentäjät taistelivat Neuvostoliiton joukoissa tukien niiden hyökkäyksiä. Lokakuun 25. päivään mennessä joukossa oli 14 laivuetta ja noin 176 lentokonetta. Sotatoimien edetessä joukko sai lisää vahvistuksia ja uusia tehtäviä. Suurin haaste oli osallistuminen Tšekkoslovakian viimeiseen suureen hyökkäykseen. 18. toukokuuta 1945 mennessä romanialaiset lentäjät suorittivat kymmeniä taistelulentoja ja raportoivat 176 viholliskoneen tuhoamisesta.

Kesällä 1945 joukko osallistui lentonäytöksiin Bratislavassa ja Wiener Neustadtissa, minkä jälkeen se palasi Romaniaan heinä-elokuun aikana.

Romanian ilmavoimien naamiointikuviot toisessa maailmansodassa

Ennen toista maailmansotaa Romania osti lentokoneita Saksasta, Puolasta, Ranskasta, Kanadasta ja Italiasta. Useimmat maahantuodut lentokoneet säilyttivät alkuperäiset naamiointikuviot.

Esimerkiksi Romanian ilmavoimien käytössä olleet saksalaiset Heinkel He 112 -hävittäjät olivat joko täysin harmaita tai vihreitä. Messerschmitt Bf 109E -koneet käyttivät aikakauden standardia saksalaista väritystä. Vuonna 1942 Romanian ilmavoimat alkoivat vastaanottaa Messerschmitt Bf 109G -koneita, jotka toimitettiin kaksivärisellä harmaalla naamiointikuviolla, joka oli ollut Luftwaffen vakioväritys vuodesta 1941 lähtien. Heinkel He 111 ja Junkers Ju 87 -pommikoneet säilyttivät saman värityksen, jolla ne oli toimitettu Saksasta.

Britanniasta Romaniaan toimitetut lentokoneet säilyttivät brittiläisen värityksen. Niissä oli "maltillinen maaston naamiointikuvio" (Temperate Land Scheme), jota käytettiin RAF:n koneissa vuodesta 1938 lähtien.

Italiaan liittyen Savoia-Marchetti SM.79 -koneet, jotka toimitettiin Romaniaan, säilyttivät italialaisen naamiointikuvion. Yleisimmin käytetyt värit olivat hiekanruskea, vihreä ja ruskea, jotka tarjosivat hyvän suojan eteläisen Euroopan ja Pohjois-Afrikan alueilla.

Puolasta ostetut lentokoneet säilyttivät alkuperäisen puolalaisen värityksen. Samaan aikaan IAR-tehtaalla Brașovissa valmistettiin lisenssillä puolalaisia PZL P.11F -hävittäjiä, jotka saivat Romanian kuninkaallisten ilmavoimien standardinaamioinnin. Vuosina 1939–1941 Romanian lentokoneiden maalauksessa käytettiin brittiläisen Cellon-yhtiön maaleja, joiden sävyt vastasivat RAF:n värejä: tummanruskea (Dark Earth), tummanvihreä (Dark Green) ja taivaansininen (Sky Blue). Kun Romania liittyi akselivaltoihin, brittiläisten maalien toimitus katkesi, ja maa alkoi ostaa maaleja saksalaiselta Herbig Haarhaus -yhtiöltä. Naamiointikuviot muuttuivat myös: koneiden yläpinnat maalattiin täysin vihreiksi, ja alapuolen sininen sävy vaihtui toiseen.

Keväällä 1941, kuten kaikki Saksan liittolaiset itärintamalla, Romanian sotilaslentokoneisiin lisättiin keltaiset tunnistusmerkit: siipien päät, moottorin suojukset ja rungon nauha. Myöhemmin monien koneiden moottorin suojusten yläosat maalattiin takaisin naamiointiväreihin. Tämä muutos ei kuitenkaan ollut yhtenäinen, ja joidenkin lentokoneiden, kuten IAR-80 ja IAR-81, moottorinsuojukset säilyivät keltaisina pidempään.

Syyskuussa 1944, kun Romania siirtyi liittoutuneiden puolelle, kaikki keltaiset nopean tunnistamisen merkit maalattiin valkoisiksi, ja Mihain ristit korvattiin Romanian lipun väreissä olevilla kokardeilla, jotka muistuttivat ennen vuotta 1941 käytettyjä tunnuksia.

Romanian kuninkaallisten ilmavoimien väristandardit

Koska Romanian ilmavoimat käyttivät eri alkuperää olevia lentokoneita, niiden väritykset yleensä vastasivat valmistajamaan standardeja. Saksalaiset lentokoneet maalattiin RLM-standardien mukaisesti, brittiläiset koneet noudattivat MAP-määräyksiä. Puolalaisilla koneilla oli tehtaiden PWS ja PZL mukainen väritys.

Brašovissa sijaitsevalla IAR-tehtaalla valmistetut romanialaiset lentokoneet maalattiin vuoteen 1941 asti alkuperäisillä brittiläisillä MAP-sävyillä. Kuitenkin vuodesta 1941 lähtien ja koko toisen maailmansodan ajan niiden maalaamiseen käytettiin Saksasta tuotuja RLM-värejä.