Art Model AM 7206 Polikarpov I-185, toisen maailmansodan neuvostoliittolainen hävittäjä

Polikarpov I-185, toisen maailmansodan neuvostoliittolainen hävittäjä

Nikolai Polikarpovin suunnittelutoimiston kehitystyö hävittäjämalli I-185:n parissa käynnistyi vuoden 1940 alkupuolella. Koko kehityskaaren ajan kantavana perusratkaisuna säilyi duralumiinirakenteinen kokometallisiipi, jonka pinta-ala oli 15,53 m² ja jolle oli ominaista korkea siipikuormitus. Koneen muut osakokonaisuudet sitä vastoin kokivat perusteellisia muutoksia prototyypistä toiseen: kokeilujen myötä vaihtelivat erilaiset tähtimoottoriasennukset, rungon pituusmitta, aseistusvaihtoehdot sekä monet lentorangan rakenteelliset yksityiskohdat.

Keväällä 1942 suunnittelutoimisto sai valmiiksi niin sanotun etalonin (sarjatuotannon mallikoneen), johon asennettiin kaksirivinen Shvetsov M-71 -tähtimoottori sekä kolme tahdistettua 20 mm:n tykkiä. Tämän koneyksilön ensilento lennettiin 10. kesäkuuta 1942. Tehtaan omat koelennot jatkuivat lokakuuhun saakka, minkä jälkeen marraskuusta 1942 tammikuuhun 1943 kone läpäisi valtiolliset hyväksyntäkokeet NII VVS:ssä. Samaan aikaan, 9. joulukuuta 1942 ja 12. tammikuuta 1943 välisenä aikana, kokeelliset prototyypit suorittivat onnistuneet rintamakokeet todellisissa taisteluolosuhteissa Kalininin rintamalla.

Koelentäjien ja asiantuntijoiden lausunnot olivat poikkeuksellisen myönteisiä: arvioinneissa todettiin I-185:n lentoarvojen ylittävän selvästi kaikki tuolloin rintamakäytössä olleet hävittäjämallit. Korkeasta siipikuormituksestaan (240 kg/m²) huolimatta tyyppi säilytti vakaat lento-ominaisuudet ja helpon ohjattavuuden, joten se soveltui taitotasoltaan tavanomaisillekin lentäjille. Kone saavutti 680 km/h:n huippunopeuden 6 100 metrin mitoituskorkeudessa (sekä 600 km/h maanpinnan tasolla hätäteholla), ja sen ominaisuuksiin kuuluivat 20 m/s:n nousunopeus maanpinnan tasolla, hyvä liikehtimiskyky ja hävittäjälle huomattava pommikuorma.

Vaikka konetyypille annettiin marraskuussa 1942 virallinen suositus välittömästä sarjavalmistuksen aloittamisesta, hanke törmäsi sotateollisuuden tuotannollisiin esteisiin. Tuotannon käynnistämistä rajoittivat toimivan sarjatuotantolinjan puuttuminen vielä viimeistelemättömältä M-71-moottorilta, kokoonpanotehtaiden tilanpuute sekä metallisiiven vaatiman lentokoneduralumiinin ankara puute koko maassa. Ensisijainen valmistusvastuu keskitettiin kokopuiseen Lavotškin La-5 -hävittäjään, jota kyettiin kokoamaan suoraan aiemmille LaGG-3-tuotantolinjoille alumiinivarantoja kuluttamatta. Lisäksi koetellun M-82-tähtimoottorin suuri kysyntä käynnissä oleviin sarjakoneisiin sulki kokonaan pois mahdollisuuden valmistaa I-185:ttä tällä vaihtoehtoisella voimalaitteella.

Lopullinen takaisku ohjelmalle koitui 5. huhtikuuta 1943 tapahtuneesta lento-onnettomuudesta. Matkalentokokeisiin valmistauduttaessa toisen prototyypin (kone numero 6202) M-71-moottori sammui äkillisesti kaasuttimen pääsuuttimen tukkeuduttua. Seuranneessa maahansyöksyssä sai surmansa kokenut koelentäjä Vasili Stepantšonok. Teollisuuden laajojen resurssipulmien ja hallinnollisten tekijöiden seurauksena kehitystyö päätettiin lopettaa, eikä Nikolai Polikarpovin suunnittelema I-185 koskaan päässyt operatiiviseen sarjatuotantoon.

Polikarpov I-185 (etalon M-71) – tekniset tiedot

• Valmistusvuosi – 1942
• Pituus – 8,05 m
• Kärkiväli – 9,80 m
• Siipipinta-ala – 15,53 m²
• Voimalaite – 1 × Shvetsov M-71 -tähtimoottori, 1 625 hv (lentoonlähtöteho 2 000 hv)
• Huippunopeus – 680 km/h
• Laskunopeus – 150 km/h
• Aseistus – 3 × 20 mm tahdistettua ShVAK-tykkiä, 4 × 100 kg pommia ulkopuolisissa ripustimissa (ylikuormatilassa enintään 500 kg)