Art Model AM 7209 Mikojan-Gurevitš Je-8/2, neuvostoliittolainen kokeellinen hävittäjä

Mikojan-Gurevitš Je-8/2, neuvostoliittolainen kokeellinen hävittäjä

Vuoden 1960 alussa Mikojan-Gurevitš-suunnittelutoimisto käynnisti laajan ohjelman MiG-21PF-rintamahävittäjän perusteelliseksi uudistamiseksi. Hanke, joka tunnettiin aluksi väliaikaisella palvelustunnuksella MiG-23, johti kokeellisen Je-8-yliäänitorjuntahävittäjän syntyyn.

Koneen yleisasettelu erosi radikaalisti sarjatuotantoisesta edeltäjästään. Ilmanottoaukon siirtäminen rungon alle vapautti koko keulaosan ”Sapfir-23”-tutkalle. Tämä laite muodosti S-23-asejärjestelmän pääsensorin, joka oli mitoitettu keskimatkan K-23-ilmataisteluohjuksille (myöhemmin R-23). Toinen merkittävä aerodynaaminen ratkaisu oli ohjaamon etupuolelle asennettu vapaasti kääntyvä, kärkiväliltään 2,60-metrinen epävakauttaja, samalla kun perinteinen kokonaan kääntyvä korkeusvakain säilytettiin perässä. Lentäjällä ei ollut suoraa ohjausyhteyttä epävakauttajaan: alisoonisilla nopeuksilla se kääntyi vapaasti ilmavirran mukana, kun taas yliäänialueella se lukittui liikkumattomaksi keskiasentoon, mikä vähensi liiallista staattista pitkittäisvakavuutta. Tämä ratkaisu siirsi nostovoimakeskipistettä eteenpäin, jolloin suurin sallittu liikehtimiskuormitus 15 000 metrin korkeudessa kaksinkertaistui 2,5 g:stä 5,0 g:hen.

Koetehdas valmisti lentokokeita varten kaksi prototyyppiä. Ensimmäinen koneyksilö, Je-8/1, valmistui vuoden 1962 alussa ja suoritti ensilentonsa 5. maaliskuuta pääkoelentäjä Georgi Mosolovin ohjaamana. Kevään lopulla saatiin valmiiksi toinen koneyksilö Je-8/2, jolla Aleksandr Fedotov lensi 29. kesäkuuta alkaen 13 koelentoa. Koska varsinainen sarjatutka ei ollut vielä valmis, kumpikin prototyyppi lensi keulakartioon asennetun 160 kilon painolastin ja koelentomittariston varassa.

Koelento-ohjelma keskeytyi pysyvästi 11. syyskuuta 1962, kun Je-8/1:n 40. koelennolla tapahtui tuhoisa voimalaiterikko. Kiihdytysvaiheessa 15 000 metrin korkeudessa nopeuden ollessa 2 000 km/h (M = 1,78) kokeellisen Tumanski R-21F-300 -moottorin kompressorin kuudennen asteen kiekko hajosi suunnitteluvirheen vuoksi. Kiekosta irronneet sirpaleet lävistivät rungon, puhkaisivat polttoainesäiliöt ja katkaisivat molemmat toisistaan riippumattomat hydraulipiirit. Seurauksena oli tulipalo ja ohjattavuuden välitön menetys. Kone joutui jyrkkään, hallitsemattomaan syöksykierteeseen voimakkaasti pyörien. Mosolov pelastautui heittoistuimella yliääninopeudessa ja selvisi hengissä, vaikka loukkaantui vakavasti iskeydyttyään rakenteisiin ja kohdattuaan voimakkaan dynaamisen ilmanpaineen.

Onnettomuuden jälkeen koelennot molemmilla koneilla lopetettiin. Vaikka konesolu ja aerodynamiikka osoittautuivat perusteiltaan toimiviksi, koko ohjelma peruttiin. Sotilasjohto muutti taktisteknisiä vaatimuksiaan ja asetti etusijalle raskaamman, kääntyväsiipisen uuden sukupolven hävittäjän (Izdelije 23-11). Tämä konetyyppi eteni myöhemmin sarjatuotantoon lopullisena MiG-23-mallina ja sai Je-8:aan kehitetyn S-23-asejärjestelmän ”Sapfir-23”-tutkineen ja R-23-ohjuksineen. Käsitteellisellä tasolla Je-8 ennakoi jo 1960-luvun alussa etupintoineen ja vähennettyine staattisine vakavuuksineen modernin kaartoilmataistelun aerodynaamisia periaatteita, jotka vakiintuivat myöhemmin neljännen sukupolven hävittäjiin, kuten F-16:een ja MiG-29:ään.

Mikojan-Gurevitš Je-8 – tekniset tiedot

• Pituus – 16,24 m
• Kärkiväli – 7,154 m
• Epävakauttajan kärkiväli – 2,60 m
• Siipipinta-ala – 23,0 m²
• Suurin lentoonlähtöpaino – 8 200 kg
• Voimalaite – 1 × jälkipolttimella varustettu Tumanski R-21F-300 -suihkumoottori, suurin työntövoima jälkipoltolla 7 200 kp
• Huippunopeus – 2 230 km/h (M = 2,1) 12 000 m:n korkeudessa
• Lakikorkeus – 20 300 m