Arcus E2094 Wehrmacht: Operaatio Achse

Wehrmacht: Operaatio Achse

Kun Benito Mussolini syrjäytettiin kesällä 1943, Berliinissä ei elätelty minkäänlaisia illuusioita uuden Italian hallituksen suhteen: sen vakuuttelut liittolaisuskollisuudesta nähtiin välittömästi pelkkänä viivytystaktiikkana. Saksan sodanjohto oli kuitenkin jo hyvissä ajoin laatinut yksityiskohtaiset suunnitelmat liittolaisensa takinkäännön varalle. Heti kun Rooman antautumisesta ilmoitettiin virallisesti, Wehrmacht käynnisti salamannopeasti operaatio Achsen. Alkuperäinen strateginen suunnitelma kantoi provosoivaa peitenimeä Alarich – mikä oli suora viittaus visigoottien kuninkaaseen, joka ryösti Rooman vuonna 410. Operatiivisen turvallisuuden takaamiseksi tämä liiankin paljastava nimi vaihdettiin neutraalimpaan sanaan Achse (Akseli), minkä varjolla Berliini saattoi kyynisesti perustella entisen aseveljensä massariisumisen aseista välttämättömänä toimenpiteenä juuri tämän samannimisen liittouman vakauden säilyttämiseksi.

Italian asevoimat halvaantuivat tilanteessa täydellisesti. Kuninkaan ja pääesikunnan pako pääkaupungista jätti jälkeensä valtavan valtatyhjiön. Kenttäjoukot saivat täysin ristiriitaisia käskyjä tai jäivät usein kokonaan ilman niitä. Ankaria, mutta hajanaisia taisteluita puhkesi ainoastaan siellä, missä paikalliset komentajat ottivat ohjat omiin käsiinsä – erityisesti Rooman lähestymisreiteillä. Valtaosa varuskunnista kuitenkin laski aseensa taisteluitta. Muutamassa päivässä saksalaisjoukot olivat riisuneet aseista ja internoineet yli miljoona italialaista sotilasta, ja ottaneet Pohjois- ja Keski-Italian nopeasti hallintaansa.

Alueilla, joilla aseellista vastarintaa yhä odotettiin, saksalaiset luottivat ylivoimaiseen voimannäyttöön välttääkseen veriset kaupunkitaistelut ennakolta. Raskaat panssarikolonnat marssitettiin tarkoituksellisesti suurkaupunkien keskustojen halki: 1. SS-panssaridivisioona ”Leibstandarte” ajoi Milanon tuomiokirkon ohi, kun taas 3. panssarikrenatööridivisioonan taisteluosastot ottivat asemat Rooman Colosseumin ympäriltä. Näiden Saksan propagandajoukkojen laajasti dokumentoimien panssariesittelyjen ainoana tarkoituksena oli murtaa italialaisten taistelutahto jo ennen ensimmäisenkään laukauksen ampumista.

Tässä sodan vaiheessa, OKH:n 18. helmikuuta 1943 antaman määräyksen H.M. 1943 nro 181 mukaisesti, kaikki saksalainen panssarikalusto lähti tehtaalta vakioidulla tummankeltaisella Dunkelgelb-pohjamaalauksella. Täydentävät maastovärit Olivgrün ja Rotbraun toimitettiin rintamajoukoille paksuina, runsaspigmenttisinä tahnoina. Kenttäolosuhteissa panssarimiehistöt ja korjauskomppaniat ohensivat näitä tahnoja millä tahansa saatavilla olevalla liuottimella: bensiinillä, vedellä tai jopa jäteöljyllä. Maali levitettiin pääasiassa kompressoreilla ja ruiskupistooleilla; paineilmalaitteiston puuttuessa sitä levitettiin yksinkertaisesti tavallisilla siveltimillä. Tästä johtuen saksalaisen panssarikaluston maastokuvioinneissa esiintyi kesällä ja syksyllä 1943 valtavaa vaihtelua: tarkasti ruiskutetuista, pehmeärajaisista raidoista ja täplistä aina karkeisiin, raskaisiin siveltimenvetoihin.