Art Model AM 7208 Mikojan-Gurevitš MiG-23PD, neuvostoliittolainen kokeellinen STOL-hävittäjä

Mikojan-Gurevitš MiG-23PD, neuvostoliittolainen kokeellinen STOL-hävittäjä

Neuvostoliiton johto vahvisti joulukuun alussa 1963 virallisen kehitysohjelman uuden sukupolven rintamahävittäjän suunnittelemiseksi. Ilmavoimien taktis-tekniset vaatimukset edellyttivät taistelukonetta, joka kykenisi toimimaan lyhyiltä, tilapäisiltä tai vaurioituneilta kiitoteiltä. Tämän vuoksi hankkeessa asetettiin etusijalle lyhyen lentoonlähdön ja -laskun ominaisuudet. Suunnittelutoimisto Mikojan-Gurevitš tutki vaatimusten täyttämiseksi samanaikaisesti kahta rinnakkaista teknistä ratkaisua: muuttuvasiipistä rakennetta projektissa 23-11 sekä nostomoottoreihin perustuvaa yhdistelmävoimalaitetta.

Nostomoottoriratkaisun aerodynamiikan ja toiminnan kokeilemiseksi lennoilla muunnettiin aluksi sarjavalmisteinen MiG-21S-hävittäjä. Ohjaamon taakse liitettiin 90 senttimetrin pituinen rungon jatkokappale, johon sijoitettiin pystysuoraan kaksi nostosuihkumoottoria. Tämä lentävä koelaitteisto sai tyyppinimen ”Izdelije 23-31” (tunnettu myös tunnuksella Je-7PD), ja se suoritti ensilentonsa 16. kesäkuuta 1966.

Koekoneen kokeiden rinnalla aloitettiin maaliskuussa 1966 varsinaisen hävittäjäprototyypin rakentaminen. Koneyksilö 23-01 (runkonumero 23) valmistui kahdeksassa kuukaudessa. Toisin kuin muunnettu MiG-21, uusi kone edusti kokonaan uutta runkorakennetta. Rungon puolipyöreät kylki-ilmanotot vapauttivat keulan kokonaan tehokkaan tutka-antennin asennusta varten. Siiven ja pyrstöpintojen aerodynamiikka sen sijaan noudatti MiG-21-koneen perusratkaisua: koneessa säilytettiin keskitasoon sijoitettu deltasiipi 57 asteen johtoreunanuolella, mutta sen pinta-alaa kasvatettiin 73,6 prosenttia 40 neliömetriin saakka.

Voimalaitteena oli yhdistelmäjärjestelmä. Vaakasuuntaisesta työntövoimasta vastasi OKB-300-toimiston suunnittelema Tumanski R-27F-300 -suihkumoottori, jonka suurin kuivatyöntövoima oli 5 200 kp ja jälkipolttimella 7 800 kp. Pystysuuntaista nostetta tuotti painopisteen tuntumaan ohjaamon taakse pystyasentoon sijoitettu moottoripari, kaksi Kolesov RD-36-35 -nostomoottoria, joista kumpikin kehitti 2 350 kp työntövoimaa. Niiden ilmansaanti järjestettiin rungon selkäpuolella sijaitsevan säleikköluukun kautta, ja pakokaasut poistuivat rungon alapuolisten poikittaisten kääntyvien säleiden läpi, joilla suihkuvirtausta voitiin kääntää taaksepäin lähtökiidon tehostamiseksi. Nostomoottoreita käytettiin ainoastaan lentoonlähdössä ja laskussa. Lisäksi lentoonlähtömatkan lyhentämiseksi päämoottorin kompressorin viimeiseltä vaiheelta otettiin korkeapaineilmaa laskusiivekkeiden rajakerroksen puhallukseen. Suunnatun nosteen ja rajakerrospuhalluksen yhteisvaikutus lyhensi lähtökiidon 180–200 metriin.

Koelentäjä Pjotr Ostapenko suoritti prototyypillä 23-01 ensilennon 3. huhtikuuta 1967. Saman vuoden heinäkuun 9. päivänä kone esiteltiin julkisesti Domodedovon ilmailunäytöksessä, jossa se havainnollisti lyhyen kentän toimintakykyään. Vaikka konesuunnitelmaan sisältyi kiinteä 23 mm konetykki ja keskimatkan ilmataisteluohjukset, koekone lensi aseistamattomana; sen nokkaan oli asennettu mittaus- ja telemetrialaitteisto tähtäinjärjestelmän sijasta.

Syksyyn 1967 saakka jatkuneet koelennot paljastivat ratkaisun käyttötekniset rajoitteet: nostomoottorit veivät huomattavan tilan rungon sisältä, rajoittivat merkittävästi polttoainekuormaa sekä aseistusta ja muodostivat matkalennon aikana kuollutta painoa. Tämän vuoksi kehitystyö keskeytettiin ja voimavarat keskitettiin muuttuvasiipiseen Mikojan-Gurevitš MiG-23-11 -hävittäjään.

Mikojan-Gurevitš MiG-23PD – tekniset tiedot

• Pituus – 16,80 m
• Kärkiväli – 7,72 m
• Siipipinta-ala – 40 m²
• Suurin lentoonlähtöpaino – 18 500 kg
• Voimalaite – 1 × Tumanski R-27F-300 -suihkumoottori (7 800 kp jälkipolttimella), 2 × Kolesov RD-36-35 -nostomoottoria (2 350 kp kumpikin)
• Huippunopeus – 1 600 km/h
• Lakikorkeus – 20 300 m
• Miehistö – 1
• Aseistus (suunniteltu) – 1 × 23 mm GŠ-23-konetykki, 2 × keskimatkan K-23-ilmataisteluohjusta (1 × puoliaktiivinen tutkaohjus K-23R ja 1 × infrapunaohjus K-23T)