Dragon 5010 Dornier Do 335B-6 ”Pfeil”, toisen maailmansodan saksalainen yöhävittäjä

Huom.: Todella hieno rakennussarja. Vaikka malli kehitettiin jo vuonna 1992, Dragonin Do 335 oli aikaansa edellä ja pärjää yksityiskohtien tasossa yhä monille nykyaikaisille sarjoille. Lisäksi vuoden 1992 jälkeen yksikään valmistaja ei ole ryhtynyt tekemään uutta ”Pfeil”-mallia 1:72-mittakaavassa. Malli on hyvässä kunnossa, ja kaikki osat ovat ehjinä valurangoissa. Siirtokuva on kuitenkin iän myötä hieman kellastunut ja vaatii varovaisuutta työskentelyn aikana. Laatikossa on hankaumia ja varastoinnin jälkiä.

Dornier Do 335B-6 ”Pfeil”, toisen maailmansodan saksalainen yöhävittäjä

Saksalainen raskas Dornier Do 335 kuuluu toisen maailmansodan omaleimaisimpiin taistelulentokoneisiin. Sen huomattavin tekninen ratkaisu oli moottorien tandem-asennus rungon pituusakselille niin kutsutulla veto-työntöperiaatteella. Nokan etumoottori pyöritti perinteistä vetopotkuria, kun taas keskirunkoon sijoitettu toinen moottori käytti jatketun väliakselin kautta ristipyrstön taakse asennettua työntöpotkuria. Moottorien sijoitus peräkkäin runkoon kaksinkertaisti konetehon kasvattamatta otsapintaa suuremmaksi kuin tavanomaisissa yksimoottorisissa hävittäjissä. Samalla veto säilyi täysin symmetrisenä myös toisen moottorin vikaantuessa, mikä esti epäsymmetrisen kiertomomentin syntymisen koneen pystyakselin suhteen. Lentäjän turvallisen pelastautumisen takaamiseksi kone varustettiin heittoistuimella sekä pyroteknisellä panosjärjestelmällä, joka irrotti samanaikaisesti ylemmän sivuvakaajan peräsimineen ja takapotkurin ennen heittoistuimen laukaisua.

Claude Dornier oli patentoinut taka-akselikäyttöisen työntöpotkurijärjestelmän jo vuonna 1937. Ratkaisun mekaaninen toimivuus ja lento-ominaisuudet todennettiin vuosina 1939–1940 tehdyillä koelennoilla, joissa käytettiin pienennettyä Göppingen Gö 9 -koekonetta. Koetulosten pohjalta Dornierin suunnittelutoimisto jätti toukokuussa 1942 Saksan ilmailuministeriölle (RLM) luonnoksen Projekt Do P.231 ja voitti nopeasta yksipaikkaisesta pommikoneesta järjestetyn suunnittelukilpailun. Hanke sai virallisen tyyppimerkinnän Do 335, mutta saman vuoden syksyllä RLM muutti vaatimuksiaan ja suuntasi kehityksen raskaaksi monitoimihävittäjäksi sekä hävittäjäpommittajaksi.

Koneen ensimmäinen prototyyppi Do 335 V1 lensi ensilentonsa 26. lokakuuta 1943 koelentäjä Hans Dieterlen ohjaamana. Rintama- ja toimintakokeita varten tehdas valmisti vuonna 1944 kymmenen koneyksilön Do 335 A-0 -esituotantosarjan; kaikkiaan kokeellisia kehitys- ja esisarjan koneita valmistui sodan loppuun mennessä runsaat kaksikymmentä kappaletta. Tämän jälkeen käynnistettiin yksipaikkaisen Do 335 A-1 -hävittäjäpommittajan sarjavalmistus. Alihankintaketjujen hajoaminen ja Yhdysvaltain maavoimien eteneminen kuitenkin rajoittivat tuotantoa niin, että Oberpfaffenhofenin tehtaan valtaukseen mennessä huhtikuun lopussa 1945 ehdittiin koota ainoastaan 11 sarjakonetta. Rinnalla kehitettiin useita erikoisversioita: ennen sotatoimien päättymistä saatiin valmiiksi kaksi porrastetuilla ohjaamoilla varustettua kaksipaikkaista Do 335 A-12 -koulukonetta (joiden lisäksi muutama A-0-koneyksilö muunnettiin A-11-koulukoneeksi), raskas B-2-torjuntahävittäjä valmistui kahtena lentävänä prototyyppinä lisätyin 30 mm MK 103 -siipitykein, ja tutkalla varustetut kaksipaikkaiset B-6-yöhävittäjät jäivät kokoamistelineille keskeneräisinä.

Luftwaffen virallisessa nimikkeistössä yksipaikkaiset taistelukoneet saivat nimen ”Pfeil” (Nuoli). Kaksipaikkaisista koulutuskoneista alettiin puolestaan lennonopettajan korotetun takaohjaamon vuoksi käyttää yleisesti liikanimeä ”Ameisenbär” (Muurahaiskarhu).

Dornier Do 335 – tekniset tiedot

• Pituus – 13,85 m
• Kärkiväli – 13,80 m
• Korkeus – 5,00 m
• Normaali lentoonlähtöpaino – 8 700 kg
• Voimalaite – 2 × nestejäähdytteistä Daimler-Benz DB 603A V12 -moottoria, 1 750 hv kukin
• Huippunopeus – 775 km/h
• Lakikorkeus – 11 400 m
• Miehistö – 1
• Aseistus – 1 × 30 mm MK 103 -konetykki, 2 × 20 mm MG 151/20 -konetykkiä, 1 × 500 kg pommi tai 2 × 250 kg pommia